Ei ole enää taistelu taivasta vastaan | Joutsenenlaulu | Valkoinen joutsen | Tuonelanjoella
Ei ole enää taistelu taivasta vastaan
Ei ole enää
taistelu taivasta vastaan.
Lohduttaa taivas,
lohduttaa taivas nyt lastaan.Tänään jo näen
kristallin hehkuvan loiston,
Vaikka on vielä
maailma keskellä taiston.Loppuvat taistot,
levätä soturit saavat.
Kerran ne umpeen
kasvavat syvätkin haavat.Rakkaus murtaa,
murtuvat sydämet monet.
Tehtävä meidän
murtaa on sydänten ovet.
Joutsenenlaulu
Minä Tuonelan joella joutsenen näin.
Se lauloi, se kutsui: Tänne päin.
Sen laulua, joikua,kuuntelin.
Minä kuuntelin ja pelkäsin.Oisin tahtonut mennä. En tahtonutkaan.
Ja joutsen jatkoi joikuaan.
Sitä joutsenen laulua ihanaa
oli vaikea vastustaa.Minä tuuleen huusin. Sua odotin
ja käteni sinulle ojensin.Jos olisit käteeni tarttunut,
en joutsenen lauluun ois vastannut.
Valkoinen joutsen
Minä näin kun tumma lintu
nousi Tuonelan virrasta.
Sen musta silkkipuku
loisti auringon kilossa.Ylös taivasta kohti se nousi,
ylös taivaan sinehen.
Oli siipensä valkeat silloin.
Oli pukunsa valkoinen.Mitä lauloi se Tuonen lintu?
Mitä lauloi se noustessaan?
Se lauloi kauneimman laulun,
mitä kuultu on milloinkaan.Mulle lauloi se Tuonen lintu.
Soi laulu se minulle vain.
Sinä päivänä elämääni
minä uuden sävelen sain.Se lauloi se Tuonen lintu:
Hyvä levätä Tuonella on.
On siellä lämpöinen lehto
ja aurinko sammumaton.Vielä laulaa se Tuonen lintu,
vielä kutsuu se virralle päin.
En pelkää, kun virralla siellä
kerran valkoisen joutsenen näin.
Tuonelanjoella
Nyt matkaan kohti pyhää Tuonen virtaa.
sen syvänteitä lähden tutkimaan.
Ei matka enää ahdistakaan rintaa,
kun tuonen linnun tulin tuntemaan.
Ei virta enää kolkko, kylmä, musta.
On ystäväni joutsen valkoinen.
Sen joutsenen kun sielussani ammun,
se lentoon nousee lailla kyyhkysen.